Varhais ultran päivä on nyt sitten varattu. Tosin meni pitemmälle kuin odotin, nimittäin 17.4 olisi sitten vasta.

Tänään en sitten nousut heti ylös vaan jäin loikoilemaan sänkyyn. Se kostautui myöhemmin päivälle ilkeällä pää kivulla ja kuvottavalla olo tilalla. Eli olisiko kannattanut nousta ja syödä jotain...

En osaa vieläkään oikien ajatella että vatsassani kasvaa jotain, vaikka npistelyt sun muut kyllä kertovat että jotain siellä kyllä nyt on. Uskon että eka ultra on voi olla mullistava kokemus niin mnulle kuin miehellenikin. Silloin ehkä kaikki tulee paljon todellisemmaksi, ja sitten alkaakin odotus että iso vanhemmat saa tietää.