Lapsettomuus ei ole omavalintainen jos puhutaan lapsettomuudesta, sillä ne parit jotka eivät halua lapsia eivät voi olla lapettomia. Lapsettomuus tulee usein äkki arvaamatta ja puun takaa. Lapsettomat saavat muistutuksia arjessa aina siitä mitä heillä ei ole. On jouluna toisten lapsista saadut joulukortit, isän ja äitien päivät, on ristiäiset ja sukujuhlat, joissa suurin osa puhuu jälkikasvustaan. Sitten on vielä ne ihmiset joiden mielestä lapseton ei osaa kasvattaa lapsia, koska heillä itsellään ei niitä ole. Ja sitten nämä jotka väittää ettei lapsettomuus ole Tabu, mutta eivät itse osaa suhtautua siihen millään tavalla oikein, vaan ovat neuvomassa ja sanomassa että on oikeastaan hyvä kun ei niitä voi saada. Ihminen joka ei joudu kestämään lapsettomuushoitojen tuskia ja tietämättömyyttä, koska on vuoden yrittämisen jälkeen saanut lapsen luomusti, ei voi sanoa että tietää tai edes arvaa mille tuntuu.

Jos me lapsettomat olemme itse keskeisiä, olemme koska emme halua jatkuvia muistutuksia siitä mitä meiltä puuttuu, niin sitten olemme. Olemme itse keskeisiä omien menetyksiemme kanssa ja oman surumme keskellä. Lapsen omaavat ihmiset tuntuvat ajattelevan että me syytämme heitä meidän lapsettomuudestamme, kun kyse on enemmänkin heidän tavasta kohdata meidän lapsettomuutemme. Jos kohtaaminen on hienovarainen ei kanssa käyminen ole ongelma. Mutta jos kaikesta siitä on hienovaraisuus poissa, ei lapsettomat halua jakaa arkeaan sellaisen kanssa. Miksi käydä kylässä ja olla yhteydessä ihmiseen jonka kanssa yhteyden pito ahdistaa ja saa aina odottaa milloin seuraava piikki sieltä tulee.

Jos te lapsen omaavat ihmiset haluatte olla osa matkaa ja oikeasti tukea, tehkää se niin, ettei siinä ole ole jatkuvaa muistutusta siitä mitä voisi olla jos tilanne olisi toisin. Tukekaa kysymällä meiltä mitä meille kuuluu. Surumme hetkellä tarjokaa olkapäätä ja kuunnelkaa surumme. Ymmärtäkää että lapsettomuutta ei korjata neuvoilla, poppaskonsteilla eikä valituksilla miten huonosti olet nukkunut pienen kullan nupun takia taas viime yönä. Ymmärtäkää että meille puhuminen lapsista ei ole puheen aihe vaan yksi tapa sulkea meidät siitä keskustelusta ulos.

Antakaa lapsettomille aikaa ja omaa tilaa surra hoitojen epäonnistumisia ja mahdollisia keskenmenoja. Olkaa huomaavaisia siinä missä olette huomaavaisia sairaille tai puolisonsa menettäneille. Meidän elämämme on nyt teidän sanojanne lainaten "oma napaista" ja "itse keskeistä" koska kukaan muu ei tunnu välittävän siitä, miten iso ja järkyttävä asia lapsettomuus on. Me voisimme sanoa että on yhtä "oma napaista" olla hakemassa huomioo lapsellaan ja äksyillä meille kun sitä ei saa. Kannattaa siis miettiä mitä suustaan päästää, sillä usein ne lapset eivät ole ongelma vaan heidän vanhemmat.