Tämä kulunut aika, mikä on kulunut viime lääkäri käynnistä, on saanut minut kamppailemaan itseni kanssa. Osa minusta on valmis antamaan periksi ja toinen osa ei. Olen saanut niin paljon surua ja epätoivoa kantaa näiden hoitojen aikana, mutta tieto siitä että rakaus on mahdollinen saa minut jatkamaan.  Ainakin voin sitten sanoa että olemme kaikin keinon yrittäneet ja jossitteluille ei jää sitten tilaa.

 

 

Kuinka korjaan särkyneen sydämen?

 

Kuinka korjaan tämä elämän,

joko tuntuu valuvan kuin hukkaan.

Kuinka poistan tämä pimeän,

joka kaiken peittää tuhkaan.

Kun toivo herää ja hengittää,

sen tuuli kylmä pois puhaltaa.

Silloin epätoivo jo kengittää,

hevosta usljasta ja mustaa.

Toivoimme itsellemme lasta,

rakkaudemme hedelmää.

Mutta kait se ihme olisi vasta,

jos ei tyhjäksi sylime jää.

 

Kuinka korjaan rikki menneet unelmat,

haaveet ja toiveet.

Kuka päätti elämämme kudelmat,

eikä antanut väriä loimeen.

Kuinka korjaansärkyneen sydämen,

joka lasta toivoi niin.

Koeka saimme menetyksen,

suru kätkeytyy sydämiin.

 

Tekijä: Toukan toivossa