Olen seurannut median viime aikoina paljon käsittelemää lapsettomuutta ja hoitojen kustannuksia. Hullun kurista koko hommasta tekee se että aina tuo asetelma on vastakkain asettelua. Eniten riesoo kaikki sellaiset komenttit ja jutut jossa puhutaan vain siitä mitä lapsettomuus hoidot maksaa ja miten yhteiskunta tukee niitä. Jotenkin tulee sellainen kuva ettei uusia veron maksajia haluta suomeen ja ettei kaikki olekkaan enää saman arvoisia. Nyt jos koskaan huonompi osaisten ja hyvä osaisten erot kärjistyy.

Itse koen tällaiset puheet, keskustelu ja artikkelit hyvin loukkaavina sillä olen nuoresta asti halunnut lapsia, minulla ei siis ole taustalla se että olen halunnut tehdä uraa, opiskella ja elää ensin. Olen yrittänyt määrätietoisesti tulla raskaaksi muutaman kuukauden kuluttua jo kuusi vuotta, joissa hoidoissa olen käynyt kaksi vuotta. Minulla on PCOS joka on oireillut aina, mutta viime aikoina oireet ovat olleet helpottuneita ja olen alkanut ovuloimaan suhteellisen säännöllisesti. Olen oppinut myös tulkitsemaan kehoani ja tiedostamaan ovulaation ainakin silloin kun se tapahtuu minun vasemman puoleisesta munasarjasta. Ja silti löytyy ihmisiä jotka sanova,t että jos ei luonnollisesti tule lapsia, pitäisi jaksaa tyytyä osaansa. Juuri tämäkaltaiset kommentit ainakin minun kohdallaani sapettavat ja pahemman kerran. Sillä jos meno jatkuu tällaisena ja oikeasti menemme siihen suuntaan että kaikki kulut pitää maksaa omasta pussista on rikkaat niitä joiden on vara tehdä lapsia, ei köyhät ja keskituloiset siihen kykene. Ja nyt aion olla ilkeä koska koen että lapsettomia kohtaan ollaan ilkeitä joten. Te ihmiset jotka valitatte lapsista ja kuinka paljon ne maksaa teidän kukkarolle eläessään. Minä olen jo kuluttanut oman arvioni mukaan hoitoihin jo 2000e saamatta lasta mutta yrittäessäni saada sellaisen. Tulevana syksynä tulen kuluttamaan vähintään taas sen 1000e plus ne palkan menetykset joita tapahtuu kun olen poissa töistä hoidosta seuranneiden kipujen vuoksi. Ja yksityisellä yksi hoito voi maksaa sen 2000e ja on ihmisiä jotka tekevät niitä usieta kertoja. Toivoessaan lasta ja yrittäessään saada lasta pariskunnat voivat kuluttaa pienen omaisuuden saamatta ikinä välttämättä omaa lasta, sillä 20% hoitoon hakeutuneista pareista eivät hoidoistakaan huolimatta saa lasta. Ja en halua provosoida vaan haluan että ihmiset suostuisivat edes hetken ajattelemaan muualta kuin siitä omasta näkökulmasta joka tuntuu olevan joku "luonon valinta" henkinen.

On ollut mukavaa lukea uudelleen kirjaa "Ihmeet tapahtuvat muille". Ja yhdyn kirjailijan ilmaisuun että lapsettomuus keskusteluissa pitää jonkin oudon säännöstön ja painostuksen mukaan elää marttyyrin elämää eli negatiivia tunteita ja kateutta toisten helposti alkaneita raskauksia kohtaan ei saisi tuntea. Minä itse en voi sietää tällaista teennäistä tuomitsemista eli kielletään ihmiseltä oikeus omiin tunteisiin. Jos jokus kokee sen asian niin, niin hän kokeesen niin, kukaan ei voi olla tuomarina toiselle koska olemme niin yksilöllisiä. Minusta on ollut surullista lukea kuinka joitakin ihmisiä riepotellaan nettin maailmassa vain siksi että he ovat uskaltaneet kertoa miten paha olo heillä on ja miten elämän epäoikeuden mukaisuus tuntuu. Se että jotkut ihmiset rupeavat välttelemään lapsiperheellisiä ystäviään ja tuttuja jotka ovat raskaana on puolustus mekanismi, koska asia satuttaa ja herättää asian omaisessa itsessään hankalia kysymyksiä joihin ei välttämättä ole vastausta. Ja se että he purkavat tuntojaan ja kateuttaan nettin keskustelu foorumeilla pitäisi olla sallivapaa, etenkin meidän lapsettomien keskuudessa, sillä he haluavat kanssa ihmisiä joiden kanssa käsitellä näitä negatiivisia tunteita, eikä tuomareita jotka osoittelevat sormillaan että hyi hyi. Eikö heitä ole jo lyöty tarpeeksi että he ovat joutuneet kasvotusten asian kanssa nimeltä lapsettomuus? Eikö meistä jokainen ole kokenut/koe raastavaa epätietoisuutta mikä asian ympärillä vallitsee? Elämmeköme me suomalaiset sellaisessa satumaailmassa jossa saa vain olla yhdenlaisia ajatuksia ja tuntieta ja loput on tuomittavia? Minä uskon että jokainen itselleen rehellinen lapsettomuudesta kärsivä on tuntenut varmasti myös negatiivisia tunteita jossain vaiheessa elämäänsä ja jos vielä ei ole tuntenut ja lapsettimuuden jatkuessa tulee tuntemeen.  Kyse on tunteista ja niiden käsittelystä eikä siitä että kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin, joten emmekö sallisi myös negatiiviset tunteet keskustelu foorumeillemme.

Mutta nyt toiseen aiheeseen, sillä tuo negatiiviset ajatukset vain saavat pahalle tuulelle. Viime kiertoni oli taas pitkä ja sangen erikoinen, mutta onneksi tämä kierto on ollut alusta asti selkeämpi oireinen ja tunsin jopa ovulaationi jälleen kerran. Taas vasemman puoleinen munasarjani pääti ilmoittaa eräänä iltana että nyt olisi aika, jonka jälkeen liikumminen oli todella hankalaa. Me "hyödynsimme" ovulaatiota kammarin puolella joka toinen päivä ennen ovulaatiota ja itse ovulaatio päivänä. Olen juonut greippi mehua ja syönyt vitamiinit (rakaana oleville tarkoitettua multitabsia, foolihappo lisää ja e-vitamiinia). Olen välttänyt alkoholia ja pitänyt kahvin juonin max 3 kupissa. Ovulaatio päivänä ja sen jälkeen rintani ovat olleet kipeät ja nännejäni on särkenyt ohi mennen, mutta se kuuluu osaksi kiertoa. En aseta suuria odotuksia tälle meidän luomuilulle, koska ajatukset siirtää jo syksyllä alkavaan 2 ICSIssä. Toivon mukaan lääkärit antaisivat jotain lisä apuja ja litkut osuisivat nyt kohdalleen eikä kato olisi niin runsas kuin viimeksi (jolloin 9 hedelmöittyneestä 4 oli sellaista jotka voitiin pakastaa ja siirtää). Ja samalla pyörittelen ajatusta adoptio neuvonnassa käynnistä. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan ihmisten tarinoita lahjasukusoluista ja niiden käytöstä hoidossa.