Tänään olen saanut kärsiä oudoista kivuista oikealla alhaalla. Ihan kuin oikean puolisessa munsarjassa olisi jotain vialla. Kipu säteilee oikean puoleista reittä kohti ja kylkeä päin. Särkylääke ei ole vielä auttanut, mutta eihän tuo tunti ole vielä täysi. Mutta koskee kyllä niin rutosti että jos ei ala mennä ohi tai pahenee on tässä jo lääkäriin alettavamennä.

Yritän olla ajattelematta asioita, mutta kun jään yksin niin huomaan painivani asian kanssa pakostakin uudelleen. Olo on jotenkin pohjaton. Tiedän kyllä ettei lapsettomien parejen pitäisi saada mitään etuoikeuksia, mutta joskus tuntuu että ei kait nyt pieni huomaivaisuus olisi pahitteeksi. Saimme kutsun sukulaisen lapsen kastajaisiin, jonne emme uskoakseni lähde. En vaan ole valmis tähän kaikkeen. Vaikka olemme nuoria, tuntuu minusta usein sille, ettei kukaan tunnu ymmärtävän mitä me käymme läpi kun emme voi saada lasta omin avuin. Kaikki sanovat että se vie aikaa ja mitä enemmän asiaa ajattelee sitä huonommin tärppää. Silloin tekisi mieli huutaa että kokeile itse mille tuntuu kun toivot lasta koko ikäsi ja sinulle selviää että se ei välttämättä onnistu "luonnollisesti".

Toivon että saan jostain voimia mennä tämän läpi...