Tänään on taas sellainen päivä jolloin itken enkeleitäni. Jokaista heitä. Kyseenalaistan oman naiseuteni ja olemassa oloni tarkoituksen.Lasta on yritetty kohta jo 5vuotta sitä saamatta. Koen itsemi huonommaksi ihmiseksi kun en ole lukuisista yrityksistä lasta tähän maailmaan saanut. Vain näitä tyhjiä vauvoja. Nyt on kulunut tyhjennyksestä yli 2kk mutta kuukautiset eivät ole tulleet vieläkään.  Tänään on ollut toivo koetuksella monellakin tapaa, miten pääsen ikinä näiden menetyksien yli? Tuska ei laimene se elää aina pinnan alla vaikkei se kaikille enää näykkään.