Noh niin nyt alkaa asiat edistyä muutto tulossa joka tarkoittaa sitä että lapsettomuus klinikalle meno on aina lähempänä. Kieltämättä risoo kun olen tukeva mahan kohdalta ja ihmiset olettee oitis että olen raskaana. Joka kerta tulee uusi haava sydän alaan. Voi kumpa se olisi täyttynyt.

Juttelin äitini kanssa ja hän muisteli että minulle ei ole koskaan olleet säännölliset kuukautiset. Ei edes teini ijässä. Ja todellakin muistan vain silloin kun söin pillereitä niiden olleen säännölliset ja se pisti murehtimaan lisää. Entäs jos me ei ikinä saada lapsia? Miten päästä yli siitä? Mikä on elämän tarkoitus sitten tuolloin?