Olen alkanut huomata miten inhottava olen alkanut olla viime aikoina. Olen äreä koko ajan puolisolleni ja tuntuu että loukkaannun herkästi. Itekettää usein vaikken sitä halua kenellekkään näyttää, en ede puolisolleni.

Luulin että kipu olisi edes hiemn lientynyt kun en ole itkenyt tai halunnut ajatell akoko asiaa useaan päivään, mutta niin ei vain ole se selvisi minulle tänään. Puolisoni ystävä piiriin syntyy tänän keväänä poika ja se jotenkin vihlaisee ehkä liiankin syvältä. Oma syli kun on niin tyhjä... Ja se kipu mikä vihlaisee sydäntä ja saa kaiken tuntumaan turhalta.